QULINARISTI

RYYNÄRIÄ JA AMISSAA - OMG!

Amissan Juhlapiirakkaa. Kohtuullisen miehekkään kokoinen ja siihen väliin Poutun  4 kappaletta palvi-ryynimakkaraa. Jumankekka se on miesten ruokaa. Naiset älköön edes kokeilko tulla äijien ruokiin. Settiin mahtui yhteensä painoa 640 grammaa. Ei se hirvitä jos kebabin rullana pystyy imaisemaan sen 1200 grammaa. Tässä tulee pahalle päälle ja vasta 6 vuorokautta on mennyt tätä harrastusta. Nälkä on koko ajan ja keissi eli vatsanseutu on pyöreä kuin 5:llä kuulla uutta sukupolvea. Jos haluatte kuulla lisää niin vessassa joutuu käymään kohtuullisen useasti. Ette halunnut mutta kerroin kuitenkin.

KANANPOIKA MINUS 125 G JA MONSTERIA

Tipu joka menetti jalkansa. Jalat käsiteltiin koneella niin että linnunluut ei töki ikeniin. Sitten tehtiin hieno rasia ja hienompi marinadi. Helpotetaan kuluttajan elämää ja näin myydään laadukasta kotiruokaa, lähiruokaa melkein. Valmistin oivan oriental tyylisen aterian. Kariniemen kotitilalta jossa hartaudella on linnut saaneet kasvaa 5 viikkoa täysillä. Jaloiteltu on niin että nämä koipireisi palat ovat vahvistuneet murakaksi lihaksi.

LOHTA NIIN HYVÄSSÄ JA TOSI PAHASSA

Tässä joutuu jo hieman soveltamaan koska vaimollani on kohtuullisen hyvä tuo hissiefeksti. Jopa varrmempi toiminen kuin Koneen hissit. Ei pitäisi ääneen kertoa mitä meillä syödään. Tämä voi potkaista itseäni munille vielä kovasti siis tämä kaksiviikkoinen. Ja pojan kuullen ei sanaakaan näistä hommista. Meillä vedellään muuten kasviksia ja siitä ei miehen kaunis vartalo tykkää. Joten jouduin laittamaan eilen kahta ruokaa. Perusraaka-aine oli kala mistä saadaan sitä omegaa ja muuta ongelmaa. Mutta viisaat ovat sanoneet että kala on hyväksi ihmislapselle mutta minkälainen kala. Kuluttaja taas saa valita suuressa viisaudessaan.

I LAAV EEE CAKE

Mä oon niin fiiliksissä tästä kahdenviikon E-hässäksästä että leivoin hartaudella kakun. Ihan sellaisen suomalaisen peruspertin valmistaman herkun. Ja katsokaa koristelu. Iso E ja sydän. Oli maukas kuin mikä ja jokainen sen osaa. Ja selvin päin. Pitäähän sitä herkutella välillä! ;). Ja iltaruokana oli tortilloja. Niin maukasta TexMex systemaatiota.

PERUSDUUNARIN VÄLIPALA

Asettelu on onnistunut. Kuva on juuri sellainen kun nälkäinen perusjamppa näkee sen lautasella silloin kun on päivä väännetty rautaa ja betonia, jälleen uuden 3 hehtaarin kokoisen tuotantolaitoksen raksalla. Uusia duunikavereita ulkomailta on opetettu suomen tavoille ja tottakai he joutuvat myös syömään kisällin tyyliin. Kahvilla, kankkusen korjaavalla kaljalla ja topallisella tupakkia pärjää urakkaa duunatessa iltapäivään. Kylmässä työmaakopissa valmistuu mahtava ateria jolla pärjää naaman pesuun ja iltakaljaan asti. Lihaa tarvitsee tosiduunari jaksaakseen. Ja sitä meille annetaan

EI TÄSTÄ HELPPOA TULE

Tai tulee toisaalta mutta mielikuvan tuomilla valinnoilla järjestän itselleni suuren nälän. Eilinen päivä meni ihan loistavasti koodien suhteen ja erittäin toiveikkaana olen siitä että ne melkein 500 E-koodia saan käytettyä kierrossa ruumiissani. Mutta kun ne koodit ei ole se juttu pelkästään vaan muukin sisältö vaikuttaa. Ei alkanut hyvin siltäosin koska normaalisti aamulla ei ole nälkä mutta nyt on. Mutta eikös sentään annos ole herkullisen näköinen ja houkutteleva. Sommittelu ainakin.

UKKO VETÄÄ LISÄAINEITA PROJEKTI

Kuvassa on oikeasti Ukko. Siis kaverin koira Beagle joka on suuri persoona ja jolla on käytöstapoja myös ruokapöydässä. Vetää luvan kanssa lautaselta ja osaa kiittää hyvästä ruuasta. Ukko on onnellinen eläin. Sen ei tarvitse syödä lisä-aineilla doubattua ruokaa. Koirien herkuissa ei niitä liiemmin ole. Lisäksi Ukko harrastaa liikuntaa ja osaa kohta ajaa luomuruokaa kiikarin eteen ja isäntä joskus osuu ja joskus ei. Mutta lähiriistaa savon metsistä saa. Ukko on terve hyväkuntoinen kaveri joka juoksee yli 50 kilometriä heittäen. Jäntevä joni oikeasti. Nyt olen aivojeni kanssa tullut siihen tilaan että ajattelin kokeilla kuinka monta E-koodattua lisäainetta saa tämä ukko vedettyä kahden viikon aikana. 14 päivää yritän pitää kirjaa kaikista koodeista mitä suuhun laitan. Näin ollen summaan kahden viikon kuluttua määrän ja olen onnistunut jos puolet E-koodeista olen saanut sisään. Ei ole vaikeaa. Homma on oikeasti helppoa. Kauppaan ja ostat kaikki ruuat pakkausten mukaan.

Sen koommin tutkimatta. Ihan vaan upean pakkauksen mukaan. Eineksillä elän pariviikkoa. Näin ollen saan ravitsevaa ja hyvännäköistä safkaa. Ei ole pelkoa että ruoka pilaantuu koska säilyvyys on taattu. Leipään saan makua margariiniseoksesta. Eineslaatikot on sitä 400 grammaa maukasta mössöä. Ja kaikkee. Palataan normaaliin ruokasysteemiin sitten 2 viikon päästä mikäli suoli vielä silloin vetää. Eikä vattu siinä vielä kaikki. Kokeilen auttaako mielenrauhaa yhtään jos en juo yhtään hörpäkettä tänä aikana. Saatan olla sairas mies kahden viikon päästä. Jätteiden määrä kasvaa varmasti kun kaikki on pakattu joko muoviin tai pahviin. Pahvit palaa pesässä mutta Lassila&Tikanoja saa hoitaa loput.

En kammoksu lisäaineita ruuassa. Enkä sano että kaikki on myrkkyä. Ainoastaan tämä häiritsee että mitä meille myydään. Ostin esimerkkinä lihaperunasose laatikon. Siinä oli sitä lihaa naudan muodossa 13 %. Loput oli sitten muuta mössöä. Kun taas itse valmistan saman mutta kohtuullisella maulla valmistetun laatikon niin tiedän mitä saan. Lihapitoisuus on vähintäin puolet ja hyvälaatuista jauhelihaa. Ja aitoa perunaa on sitten se toinen puoli. Ei perunankaltaista aromia eikä muuta. Näitä availen tässä seuraavan kaksiviikkoa. Koittakaa kestää.

KILPAILU - KUINKA MONTA E-MERKINTÄÄ!

Päivitetään nyt hieman tätä ruokahässäkkää. Viimeaikoina on onneksi noussut puheenaiheeksi jälleen suomalaisten syömän ruuan laatu, säilyvyys ja muu kusetus millä meille emmettä myydään.

Mats-Eric Nilssonin kirjasta Aitoa ruokaa, Atar 2010 sohaisi asiaa hieman ja oikeasti kun tämän opuksen lukee niin ajatusmaailma muuttuu ja paljon. Se kirja on luettava ainakin kolmeen kertaan ja silti se sattuu. Ei helvata kuin oikeasti voi olla. Mats Dumell teki silminnäkijään ohjelman tällä viikolla ja siinäkin oli paljon asiaa. Mutta kuluttajat maksaa ja haluaa sen paketin 20 senttiä edullisemmin kuin vaihtoehdon missä esimerkiksi säilyvyys on hieman lyhyempi mutta on E-merkintöjä vähemmän. Lähiruokaa kannattaa hakea ja saat ostettua pienempiä eriä mutta laadukkaampaa ja terveellisempää.

WOK-HOT-WOK DE BRA AND SIMPLE

Wokkiruokien valmistaminen ei oikeasti vaadi kauheasti käpyä päähän. Sinne sekaan vaan ja jos hämmentää osaa niin varmasti onnistuu. Mausteilla kikkaillaan. Ja jos tulee osa-aika spicyä eli tulista niin alkuun sanotaan että esimerkiksi tomaatilla ja rucolalla saat paljon anteeksi. Käy myös muihin ruokiin. Pilko tomaatit pieniksi lohkoiksi ja ripottele päälle ruokosokeria ja päälle rucolaa lehtinä. Magee salaatti ja tarvittaessa käy tietenkin se normaali kidesokeri. Ruokosokeri vaan on sillain tyylikkäämpää. Mutta wok ei vaadi kuin siis pannun ja että sähkölaskut on maksettu että saat pannun tulille.

AITO KERMA VS. KASVISRASVAT

Esimerkkinä nämä tetrat joissa on prosentteja purkissa. Puteli sisältää vettä, rasvatonta maitoa, kirnumaitoa, rypsiöljyä, kasvisrasvaa, maitoproteiinivalmistetta, sakeuttamisainetta E1442, emulgointiainetta E471 kasvisrasvapohjaista, sokeria, happamuudensäätöaineet E330 ja E331, stabilointiaineena guarkumia, aromia ja väriksi on heitelty betakaroteenia. Näin ollen Flora säilyy avaamattomana kohtuu kauan ja koostumus on maitoa ja kasvisrasvaa. En kyllä ymmärrä että mikä se 15 % on. Rasvan osuus vai maidon osuus? Selvis. Rasvan osuus. Kasvisrasvan.

GUACAMOLE DIPPI

Suivaantumisen ensimmäinen esimerkki. Guacamole dippi. Mitä jokainen meistä tarvitsee mikäli aikoo viettää sillain Tex Mex tyyliin illan. Herkullinen ja niin maistuva systemaatio tortilloihin sekä muiden hässäköiden kanssa. Tein itse tälläisen version. Se toimi törkeän hyvin ja siinä oli oikeasti avocadoa. Sitä meille niin ihmeellistä elintarviketta.

EI PERHANA - TOI ON SEMIJUMALA

Olen tässä aikani kuluksi lukenut ja toisaalta erittäin paljon suivaantuneena tähän ruokahässäkkään. Siis olen lukenut kirjan Aitoa Ruokaa. Ja se semijumala on kirjoittaja Mats-Eric Nilsson. Parasta tutkivaa journalismia sitten A-motin jälkeen. En tiedä onko se hyvää ja luotettavaa, saatikka parasta mutta Aitoa Ruokaa on. Kyllä meitä oikeasti viedään. Siis ruokien ja ruokalajien suhteen. Olenkin päättänyt juuri kirjan kolmeen kertaan läpi käyden että voi sian leuka! Haluatteko tietää? Välttämättä ei kannata. Ei niinkuin pysty kohta syömään. Joopa niin joo. Asiaa koko setti ja laittaa todella miettimään mitä suuhun heittelee ja mistä se on tehty.